Ensimmäisestä kustannustalosta tuli hylkäävä päätös. Odotinkin sitä, sillä huomasin itsekin, ettei oma kirjani sopinut heidän kustannusohjelmaansa. Mutta, kuitenkin minun kirjaani harkittiin ja se on minulle jo todella iso juttu. Joku täysin ulkopuolinen taho on antanut aikaansa harkita kirjani julkaisemista, vaikka päätös olikin kielteinen. Silti minun kirjasta on puhuttu, eikä tämä minua lannista. 

 

Lähetin kirjan kahteen seuraavaan kustantamoon. Jälleen odotusta, ehkä jopa kuukausia. Pitkä aika ja minun on hyvin hankalaa odottaa. Ehkä voisin tässä samaan aikaan parannella käsikirjoitusta, tehdä siitä mielestäni vielä parempi versio. Toisaalta, jos nyt kädet siihen vielä upotan, muuttuu käsikirjoitus eikä se vastaa sitä versiota, minkä olen jo lähettänyt. 

 

Rauhaton ja levoton kun olen, eikä kärsivällisyys ole hyveeni, mietin jo toistakin vaihtoehtoa. Ehkä tekisinkin siitä vain pelkästää e-kirjan, sillä tavoin saisin kirjani ulos jo paljon nopeammin. Saisin ehkä suuremmat tuotot kirjalleni julkaisemalla se itse. Kirjailija kun harvoin pystyy itseään elättämään vain kirjoja kirjoittamalla. Pitäisi olla erinomainen lahjakkuus. E-kirjoja kai myydäänkin ihan hyvin, kuulemma saman verran kuin pokkareita. Sen puoleen tämä voisi olla ihan järkivalinta.

 

Mutta onko e-kirja liian luonnoton valinta, itse en ainakaan osaa mitään oikein älykoneelta lukea. Ja niin mielelläni antaisin muutaman kirjan lahjaksi omistukirjoituksellani, niille tärkeimmille, jotka ovat kirjaani inspiroineet. En vielä osaa valita näiden vaihtoehtojen välillä, ja ehkä siksi minun nyt vain kannattaa odottaa vielä nämä päätökset. Mutta on se odottavan aika vain oikeasti pitkä. 

 

Toisaalta, en nyt haluaisi antaa periksikään. Alunperin olen sanonut, että kirjoitan kirjan ja onko tuo e-kirjaan “tyytyminen” sitten luovuttamista. Kas siinäpä pohtimisen aihetta jälleen minulle, joka tykkään ajatella kaikkia mahdollisia vaihtoehtoja ja sitten luovutan. Lähetin kirjan jälleen kahdelle seuraavalle ystävälle luettavaksi, että mitä he siitä pitävät. Toivon saavani rehellistä palautetta, onko kirja riittävän voimakas kirjaksi saakka vai onko se vain minun tyhjä toiveeni saada kirja julkaistua. En kaipaa tsemppaamista, ihan vain sen takia että minulle tulisi hyvä mieli, vaan tarvitsen rehellistä palautetta. 

 

Toinen ystäväni on ahminut kirjan yhdeltä lukemalta, toinen taas pienissä pätkissä. Molemmat kertovat tekstin olevan raastavan rehellistä, terapoivaa ja pakottaa heidät itsekin miettimään omia heikkouksiaan. Olen niin onnellinen jo näistä palautteista, ainakin kahteen henkilöön kirjani on pystynyt tekemään vaikutuksen juuri sillä tavoin kuin toivoinkin. 

Tiedän, että kirjani on erilainen kuin muut, se on pikimmiten performanssi, johon tulisi syventyä antamieni ohjeiden mukaan. Kerron kirjassani, kuinka kirjaa tulisi lukea ja käyttää sitä hyväkseen. Itse luonnollisesti olen innostunut omasta ideastani, mutta en tiedä mitä muut siitä ajattelevat. Ei riitä pelkästään hyvä idea, vaan sen pitäisi olla toteuttamiskelpoinen. Unelmoin, kuinka ihmiset todella tekevät niinkuin toivon, eivätkä ohittaisi kirjan tärkeintä sydäntä. Unelmoin myös siitä, miten jonakin päivänä pääsen pitämään kirjastani julkaisutilaisuuden ja esitän kirjaani juuri niinkuin se kuuluukin esittää. Jokaista pientä nyanssia myöten. Kutsuisin ystäviäni lavalle, lukisin heille kirjaani ääneen ja näkisin kyyneleet heidän silmissään. Kun noita hetkiä mietin, jaksan sen voimalla itsekin vain uskoa, että tästä todellakin syntyy vielä kirja. Edes se ensimmäinen ja ainoa.

 

Olen niin monta viritelmää elämäni aikana tehnyt ja perheeni alkaa olla jo pikkuhiljaa kyllästynyt näihin ajatuksiin. Menisit Sonja vain normaaleihin töihin. Toki menen sinnekin, kun aika on oikea. Sekin selviää kirjassani, miksi aika ei ole nyt vain oikea tehdä tämän enempää, kuin istua ja kirjoittaa. Ainut harmi, varsinkin nyt flunssan kourissa jo kaksi viikkoa maanneena, että pakaralihakset tässä hommassa surkastuvat. 

 

Jostain syystä myös näiden blogien julkaiseminen on minulle vaikeaa. En osaa päättää, milloin alkaisin näitä julkaisemaan ja millaisia tekstejä teille syötän. Kirjoitan itselleni paljon ylös asioita, mutta pitkään aikaan en ole mitään kunnolla julkaissut. Nyt, jos todella mielin olla kirjailija, pitää minun pystyä uloskin jotain julkaisemaan. Joskus tällaista kevyttä, joskus sitten niitä syviä, syviä ajatuksia, joissa ajatukseni enimmäkseen vaeltavat. 

 

Jatkan odottamista, odotan jokaisen sähköpostin tulevan painotalosta. Kiitos käsikirjoituksestasi ja tervetuloa yhdeksi kirjailijaksi painotaloomme! Ehkä joutuisin silloin bileet pitämään, se olisi eräänlainen erävoitto tästä kaikesta. Että minä todellakin saisin jonkin projektini saatettua loppuun, minkä olen kerran aloittanut. Niin helposti tässä vaiheessa jo luovuttaisin, mutta minun tulee luvata itselleni, ettei tällä asialla oikeasti ole edes kiire. Oikea painotalo kyllä löytyy ja minun tulee olla sitkeä. Korjaan kirjaani sitten, jos siihen tulee tarvetta. Näitä päätöksiä odotellessani jatkan teille kirjoittamista, ja aloitan samaan aikaan uuden kirjani kirjoittamista. En tiedä olenko lahjakas, mutta pidän kirjoittamisesta. Saan jäsennettyä ajatuksiani, ja rauhoitettua mieltäni.

 

Aika katoaa, on vain tämä läppäri ja minä.