Eräänä päivänä se ajatus vain syttyi. Olin jo tovin todellakin kirjoitellut tekstejä, en pöytälaatikkoon, vaan pilveen. Muistan kun seisoin syksyisellä Pasilan asemalla. Kirjoitan kirjan. Sanoin sen ääneen miehelleni, joka ehkä hieman hämmentyneenä vain myöteli. Vielä jonakin päivänä, jolle en asettanut minkäänlaista aikatavoitetta. Ajatus jäi leijumaan jonnekin tuonne takaraivolle ja ajoittain aina palasi mieleeni. Jatkoin omien tekstieni kirjoittelua, kahvia ja tupakkaa kului vuorotellen. Oikein ehdan taiteilijan elämää, vaikkakaan en vielä edes taiteilija ollut. 

 

Ehkä eräänlainen elämäntapa taiteilija kuitenkin. Monta kertaa olin jo aloitellut tekemään ideoitani ja ajatuksiani käytännön tasolle ja yhtä monta kertaa asiat lopettanut puolitiehen. Kirjoitin näistä tunteista, mikä sai minut tekemään aina milloinkin kulloisenkin päätöksen. Luin tekstejäni ääneen ystävilleni, ja he ovat kannustaneet aina vain jatkamaan. Vaikka edes sivun päivässä. 

 

Nyt niitä sivuja on kasassa noin 166. Ei hirveän pitkä kirjaksi, mutta ehkä mieluummin nimitän sitä novelli-kokoelmaksi. Kirjassa on kuitenkin vahvan punainen lanka, joka ohjaa lukijaansa eteenpäin. Muutama ystäväni on kirjan kuullut jo täysin kokonaan, osa vain pätkiä. Kaikki yhä vain jaksoivat kannustaa yrittää saada kirjaa valmiiksi. 

 

Aloin tutustumaan erilaisiin tapoihin julkaista tämä kirja. Varmin tapa saada kirja kirjaksi olisi tehdä siitä yksinkertaisesti vain oma e-kirja. Liian helppoa, ei riittävästi haastetta minulle. Haluan, että kirja hyväksytään johonkin painotaloon ja siitä todellakin syntyy kirja. Yritän niin kauan, ennen kuin onnistun. Vierailin nimittäin erään kerran yhden Tamperelaisen ystävän parvekkeella, otettiin aurinkoa ja juotiin kahvia. Kerroin, että haaveilen kirjasta. Luetutin tekstiä ja jälleen sain tsempiä jatkaa. Ystäväni kysyi, kuinka moneen painotaloon olen ollut yhteydessä ja vastasin, että yhteen. Hän sanoa paukautti, että tule sitten puhumaan uudelleen, kun olet tarjonnut kirjaa viiteenkymmeneen paikkaan. Kerro sitten, kuinka monta myöntävää vastausta sait ja pohditaan yhdessä, missä diili olisi loistavin. 

 

Selkeästi vietän aikaani runsaasti jostain syystä parvekkeella, aikaisin keväästä myöhään syksylle saakka. Lisään päälleni lisää peittoja, jotta pysyn lämpimänä ja pystyn kyhjöttämään jalat kippurassa yhä vain kauemmin. Siellä ajatus virtaa, ja saan parvekkeella usein selkeämpiä ajatuksia kuin istumalla olohuoneen sohvalla. Olin tässä taannoin jälleen omalla parvekkeellani kahvilla, ja mietin blogiani. Mihin suuntaan lähtisin sitä viemään. Ajatuksia päässä tuhansia, mutta ei lainkaan ajatusta, miten aloittaa. Kunnes tapahtui se Heureka! Julkaisen toki niitä pilvessä leijuvia muitakin kirjoituksiani, mutta pääteemana olisi todellakin se, miten olen tämän kirjan ikinä saanut valmiiksi! Tai kuinka ylipäänsä pystyn löytämään itselleni painotalon, sillä sellaistahan minulla ei vielä ole. 

 

Seuraavana mietin jo, millä sivustolla näitä blogejani tulisin julkaisemaan; kirjan virallisella sivulla vai Sonja Räsänen sivuilla. Molemmissa tietenkin, ei minun tarvitse pystyä tätä asiaa rajaamaan, ja tekemään taas yhtä ongelmaa mieleeni. Niin helposti jään kiinni minusta oikeisiin ongelmiin, joita todellisuudessa ei olisi edes olemassa. Jään jahkaamaan ja miettimään oikeita siirtoja. Siksi kaipaisin avuksi myös painotaloa, sillä en osaa lähteä nyt tästä eteenpäin itse kirjaani eteenpäin viemään. Tuli niin sanotusti stoppi. Tarvitsen apua myös kirjan sujuvuuteen, ja täysin ulkopuolisen neuvoja, kuinka voisin jäsentää tekstiäni yhä tai selkeämmäksi ymmärtää. 

Minä aloitin kirjoittamaan kirjaani pienissä pätkissä ja nyt olen kokoamassa niistä täydellistä kirjaa. Kirjoitan omasta elämästäni ja sen haasteista, miksi tein erilaisia valintoja kuin muut. Kirjoittaminen on samalla jäsentänyt minulle minun omaa elämääni, siinä tapahtuneita käännekohtia. Olen vaihtanut sanan ja todellakin pari pitkäaikaisten ystävieni kanssa, he muistavat joitakin asioita, jotka itse olin jo unohtanut. Avoimuus tässä muistelossa on ollut äärimmäisen tärkeää, ja se, että otan viestin vastaan juuri sellaisina kuin ne tulevat. 

 

Tällä hetkellä jännitän, mitä tämä ensimmäinen painotalo tulee vastaamaan. Sain heiltä viestiä, että haluavat saada kirjasta näytteitä. Ne lähetin ja hetken päästä kuului vastaus, että he palaavat asiaan muutaman viikon sisällä. Olen tässä samaan aikaan etsinyt toisia painotaloja, en tosin viittäkymmentä. On minulla tiedossa kaksi, kolme paikkaa, jonne voisin kirjaani tarjota seuraavaksi. Sen myötä on pitänyt opetella, kuinka muutan tekstiä PDF muotoon ja kuinka saan uudella Wordilla jotain asetteluakin valmiiksi. Hieman jännitän kirjan pituutta, on se varmaankin liian lyhyt. Mutta kuten sanoin, et oikein osaa nyt tarttua asiaa enää itse, vaan haluan siihen ulkopuolisen apua. 

 

Tai sitten kirja erilaisuudessaan on todellakin kutakuinkin valmis! Se on erittäin henkilökohtainen, erilainen kuin muut. En usko, että vastaavaa on aiemmin edes kirjotettu. Inspiraationi kulkee ihan omia teitään ja niin toivon, että pääsen jonakin päivänä teille jakamaan, kirjan muodossa, tämän ideani. Moni ystäväni on sanonut, että kirjasta pitäisi tehdä myös äänikirja, jonka minä itse luen. Huiiii, tapahtuisiko tuokin. Olisi aika kerrassaan huikeaa. 

 

Mutta, kuten sanottu, olen päättänyt alkaa olemaan nyt kirjailija. Valmentajasta kirjailijaksi, miksikäs ei! Ja tässä blogissa avaan matkaani teille. Kuinka kauan tuossa menee, niin ihan nähtäväksi jää. Joka tapauksessa pää on nyt avattu, koska tekstiä on jo valmiina ja olen aloittanut lievän päämäärätietoisesti etsimään itselleni julkaisijaa.