Motivaatio

Tunnustettava on, että vielä nytkin näen itseni ajoittain peilistä lihavana, ylipainoisena ja tuijottelen reisiäni. Niinhän sitä sanotaan, että kaikki kommentit ja eletty elämä on jättää jälkensä, enkä puhu nyt vain raskausarvista. Kuvat itsestäni ja video-ohjaukset auttavat näkemään itseni kuitenkin päivittäin ns. toisten silmin, eikä niin hirveästi vikaa ole. Ensimmäinen neuvo siis sinulle, joka nyt aloittelet painonpudotusta: Kuvaa itseäsi rehellisesti arkistoon; videoita ja kuvia. Pää ei ennätä mukaan muutokseen, ja kovapäisimmillä kuten minulla, ei vielä kuusi vuottakaan tunnu riittävän muistamaan muutosta. 😉

Mistä sain sitten motivaatiota? Yhtenä aamuna heräsin ja päätin kokeilla silloista mielenkiintoni kohdetta, valmiita smoothiejuomia. Oli todella hankalaa muuttaa elintapoja ensimmäiset kaksi viikkoa, koska todellakin olen irtokarkkinarkki. Söin irtokarkkeja viikottain uskoakseni noin 2 kg, eikä tämä ole lainkaan liioittelua. Muistan sen pahanolon ja huimailun, kun jätin karkit syömättä. Nopeat sokerit kun hävisivät päivittäisestä käytöstä, sain suorastaan vieroitusoireita.

Olisiko motivaationa ollut lopullinen kyllästyminen omaan ulkonäköön tai silloiseen elämäntilanteeseen; halusin muutoksen. Yksinkertaisesti en halunnut olla sellainen äiti, joka käy collegehousuissa kauppaostoksilla sen vuoksi, koska farkut kiristää. Halusin pitää normaaleja vaatteita ja olla ns. normaalin kokoinen.

Asuimme maalla ja vietin päivät lasten kanssa kotona; seinät kaatuivat päälle ja lopulta ostin itselleni spinningpyörän. Toimii; kannatan. Urheilu lisää endorfiineja eli mielihyvähormoneja ja liikkuessa sain aikaa itselle. Ja kunto nousi hurjaa vauhtia. Aloin myös tekemään kehonpainotreenejä ja toki tarkkailin syömistäni.

’Tippuihan se paino ja sitä ihasteltiin. Tietysti se tuntui hyvältä, saada kommentteja. Ja tietysti oli myös niitä, jotka sanoivat, että näytän anorektikolta. Höpöhöpö puheita, en ole koskaan ollut liian laiha.

Helposti tässä vaiheessa kuitenkin moni ns. repsahtaa, kun paino on saatu tiputettua.. Viikonloppujen herkut lisääntyvät ja helpommin otetaan ystävien kanssa pullakahvit viikolla. Kun kerrankin tavataan. Nopeasti paino kuitenkin nousee, itseasiassa silmänräpäyksessä. Aletaan kulkemaan verkkareissa, pidetään olo mukavana, vaikka samalla omatunto kolkuttaa ja harmittaa. Tiedän tämän, koska itse olen ollut jojo isolla jiiiillä.

 

Toiset ihmiset voivat todellakin varastaa unelmasi ja motivaatiosi. Kuulen näitä tarinoita niin usein.

  • Aviopuoliso naureskelee ja haukkuu ruokavalintoja. Ei uskalleta ostaa omia ruokia ja puoliso ei usko lainkaan tähänkään yritykseen. Tai tuo sinulle hyväntahtoisuudessaan karkkeja, vaikka juuri pyysit toisin
  • Työkaverit: Naljailua ja pullan tyrkyttämistä, ruokien tuijottelua ja silmien pyörittelyä
  • Sukulaiset: Nenää pitkin katsomista ja heillähän on “lupa sanoa suoraan”
  • Tuttavat: “Ymmärtämällä” ylipainoasi, ja et olisi enää sinä, jos pudotat painon pois.

 

Mieti mitä haluat ja mistä ammennat oman motivaatiosa?  Haluatko pienemmät farkut, paremman kunnon, pois kipeän selän, pystyä taas juoksemaan…. Miksi haluat tehdä elämäntapamuutoksen? Minulla syy ei ollut suoraan terveydellinen, vaikka iso terveysteko olikin. Minulle se oli ulkonäkö – halusin pienemmät farkut sieltä vaatekauppojen “normaalikokoisten puolelta” enkä ostaa enää XL kokoisia takkeja. Tunikat olivat tylsiä, tosin helppoja valintoja peittää inhottavat vatsamakkarat. Rinnat olivat minulle liian suuret, tosin nyt niitä ei ole juuri lainkaan 😀 Selluliitit reisissä näin rumina, en sellaisena alueena, jota meille kaikille vain tulee ja kuuluu ikään ja naiseuteen??

Usein kuulen, miten ihmeessä pysyn kunnossa. Varmasti se ”kammo omasta itseinhosta” on niin hyvin muistissa, etten halua enää olla isompi nainen. Joillekin ylipaino sopii, osa ihmisistä on todella kauniita, mutta itseäni en tähän porukkaan laske. Toinen hyvä motivaattori on,  että kuntoni on hyvä. Tätä hyvää kuntoa suorastaan rakastan! Jaksan urheilla ja kroppa toimii suht hyvin.

Olen myös suhteellisen tarkka ruokailuissa.  Mietin päivän aikana saadut proteiinit, kuidut jne; toteutan ruokailua omassa arjessani suorituksena, ja joskus saan nauttia muiden tekemästä mahtavasta ruuasta. Itse olen “laiska” itselleni yksin mitään erityistä tekemään, mietin vain nopeasti päässäni syödyt kasvikset, hiilihydraatit, proteiinit, rasvat. Summa summarum. Näistä ajatuksista on tullut automaatio, eikä ne ahdista minua. Ei minulle tee tiukkaakaan syödä välillä ohi näiden automaatioiden, mutta olossaan sen huomaa heti. Liika hiilihydraatti kertyy minulla sormiin ja kasvoihin; naama turpoaa ja näytän väsyneeltä.

Lopulta, kun oma tapa pudottaa painoa löytyy, ja motivaatio on oikeasti kohdallaan, jokainen onnistuu. Kyllä minunkin piti yrittää monta kertaa, ja on oikeasti niin onnellinen, etten kuitenkaan koskaan luovuttanut.